Neljäntenä päivänä lähdettiin taas bussilla Kapruniin. Tällä kertaa kohde oli ns. päätepysäkki, josta ei sitten enää tie jatkunutkaan muualle kuin vuoristotielle, jossa sai ajaa vain turisteja kuljettavat bussit ja huoltoautot.
Tähänkin nähtävyyteen päästiin ilmatteeksi kortilla ja säästöä kertyi 60 euroa. Paikka oli pato, joka sijaitsee Hohe Tauernin vuorijonon keskellä.Alueella sijaitsee Itävallan suurin vuori eli Grossglockner jolla korkeutta 3798m. Aika huikea näky. Patoalueella oli 2 allasta, toinen 1672m korkeudessa ja toinen hiukan ylempänä 2036m korkeudessa.
Matka alkoi siis Kesselfallin putouksen loppupäästä.Tästä sitten hypättiin bussiin ja ei ollut mitään havaintoa minne oikein bussi meitä vie...Matka alkoi jyrkällä kaposella tiellä noin pari kolme sataa metriä..kunnes yhtäkkiä oltiin säkkipimeässä , vuoren sisällä menevällä tiellä. Sitä pimeyttä kesti kauan..monta kilometriä ja kuski kaahasi kovaa vauhtia.
Tällästä se oli ja vielä pahemman näköistä paikoin.Muutaman kerran matka jatkui vuoren sisällä lyhyitä pätkiä ja aina kuskilla suurinpiirtein sata lasissa. Jotkut kohdat oli niin pahan näköisiä etten pystynyt kattomaan ikkunasta ulos.
Sielä menee 3 bussia hakemaan uutta porukkaa..
Vihdoinkin se karsea bussimatka päättyi ja pääsi ulos ihastelemaan..
Tästä sitten jatkettiin kävelemistä kohti padon seinämiä..
Padon sillalla oli työmiehiä ,jotka vaihtoivat kaiteita ilman mitään turvaköysiä..siinä vain reunalla porailivat muina miehinä..pyörryin melkein jo näystä.
Käpsyteltiin sitten Höhenburgin kukkulalle joka on 2108m korkeudessa. Ikäänkuin luonnon oma näköalatorni. Sinnekin oli kiipeämistä kapeaa jyrkkää polkua pitkin. Mutta ne maisemat sieltä käsin..WAU
Padon toisella puolen...
Täällä oli myös monen monta patikkareittiä, joihin monet lähtivät vaeltelemaan..ehkä mekin tehdään niin jos vielä tuonne lähdetään.Toivotaan niin.
Tälläisistä maisemista ei voi kun vaikuttua..Mieluiten mä olen tälläsissa maisemissa kuin makoilen jossain Kanariansaaren rannoilla , missä älyttömät turistimassat makoilee toistensa kyljessä nahkaansa grillaten. Erittäin puhdas luonto ja raikas ilma vaikka helteistä olikin.Tämmöseissä maisemissa löytää paljon elämyksiä.Ainut mikä haittaa on ajan puute..Näihinkin reissuihin joita tähän mennessä oltiin tehty, kului aina lähes koko päivä.Ja silloin ei kaikkea voi millään nähdä viikossa.
Takasin mennessä bussiin hyppäsi pari vanhempaa miestä, jotka olivat olleet vaeltamassa..hienointa oli heidän asunsa.Aidot tirolilaisasut vaelluskeppeineen..harmi etten saanut napattua kuvaa..se oli loistava näky :)
Seuraavassa päivityksessä sitten hiukan Zell am Seen keskustasta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.