Vintage fiiliksissä tänään. Nojatuoli Mumman ja Papan vintiltä, joka käsitykseni mukaan oli Tädin omaisuutta tai ainakin hänen ostama..anyway..1950 -luvun joltain vuodelta.Ja onnellinen minä kun sen sain ottaa, kiitos vielä kerran. Kunto on hiukkasen huono istuinosan kohdalta. Puuosat on melko hyvät.

Tänään kun sattui vapaapäivä töistä mulla ja miehelläni olemaan, niin vietiin sitten tämä ihanuus Verhoomoon entisöitäväksi. Kovasti sielä kehuttiin tätä tuolia todella kauniiksi ja mieltä se lämmitti, koska sitä se todella on. Vaikkakin kangas ei ole ihan mun makuun,  mutta muutoin tuolin malli on hieno.

Sielä sitten aikaa vierähti, kun kangasta valittiin tuoliin. Ihan helppoa se ei ollut, kun mulla on aika ronkeli maku, mutta löytyi sieltä kuitenkin se oikea kangas lopulta. Antiikkista huonekalua kunnostaessa pitää ottaa huomioon sen tyyli ja arvokkuus ja tietenkin sitten se oma maku.  Tuolin saa hakea  Huhtikuussa ja tuskin maltan odottaa sitä ensimmäistä istumista . Mitenkään halpaa tuo  verhoilu ei ole. Se hinta mikä tuolille muodostuu..sillä saa uusia samantyyppisiä 5 kappaletta ainakin eräästä huonekaluliikkeestä, mutta onhan se niin, että vanha on aina vanhaa ja kunnon laatua, sitä ei voi verrata nykyajan uustuotantoon mitenkään.

Ja toisaalta mulle tämä tuoli on iso aarre moneltakin kantilta. Nämä kuvat otin sielä Verhoomossa, kun unohdin kotona sen tehdä..

Edestä...

 

Takaa...


 

..ja sivulta